Olen pohtinut jonkin aikaa, voisiko minulla olla ADHD tai ADD. Nettitestien mukaan viittaisi vähän siihen suuntaan, mutta ne ei tietenkään ole mitään diagnooseja.

Minulle on epäselvää, missä menee se niin sanottu normaalin raja. Ja tässä syy miksi kirjoitan tänne, toivoisin erityisesti kommentteja ADHD diagnoosin saaneilta, kuulostaako mitkään “oireeni” tutuilta. Tai sitten muilta jotka mahdollisesti samaistuu, mutta kyseessä on ollut jokin muu asia tai sitten yksinkertaisesti vain luonteeseen liittyvät ominaisuudet. (Toisaalta adhd taidetaan nykyään ylipäätään ajatella osana omaa persoonaa eikä niinkään sairautena.)

Syitä, miksi epäilen ADHD:ta:

Olen krooninen myöhästelijä. Ajoissa paikalla oleminen vaatii aikamoista mentaaliakrobatiaa, mikä on myös uuvuttavaa.

Siirryn tehtävästä toiseen ja edelliset jää kesken. Siivotessa tämä tulee esiin vahviten, kun en osaa edetä järjelmällisesti ellen koko ajan hoe käsillä olevaa tehtävää itselleni.

Olen yleisesti aina ollut sellainen hajamielinen sählääjä. Koulussa unohdin melkein aina jonkun kirjan, penaalin tai jopa repun kotiin.

Impulsiivisuutta minulla ei ole, enkä ole koskaan ollut riehakas lapsi vaan enemmän hiljainen ja omiin mielikuvitusmaailmoihin uppoutuja. Äitini mielestä minussa on sisaruksista kaikista vähiten mitään adhd:ta, mutta uskoisin että hänen mielikuvansa adhd:stä rajoittuu lähinnä ylivilkkaisiin lapsiin.

Räpellän aina jotain jos sopiva esine on käsillä, mutta se ei ole minulle pakollista. Voin olla paikallani liikkumatta useimmiten. Stressaantuneena, jännittyneenä tai innostuneena on vaikea olla paikallaan, mutta se lienee ihan normaalia?

Sitten on oireita joista en ole varma, ymmärränkö ne oikein.

Esimerkiksi kuvaus ajatuksista “on kuin olisi monta radiokanavaa yhtä aikaa päällä”. Minulla on vilkkaat ajatukset, jotka liikkuvat aiheesta toiseen välillä hyvinkin nopeasti. Välillä taas jään joihinkin ajatuksiin jumiin, etenkin negatiivisiin.

En siis koe, että minulla olisi jotenkin monta kanavaa päällä, mutta ajatusten vilkkaus häiritsee. En osaa vaientaa niitä, mutta on raskasta kun aivot käy täysillä koko ajan. Tämän takia minulle on kehittynyt pientä alkoholiongelmaa, kun välillä juon itsekseni ihan vain että saisin nuo ajatukset hiljenemään edes hetkeksi.

En edes tiedä, mitä hyötyisin siitä, että tietäisin että minulla olisi ADHD. En ole varma, haluaisinko aloittaa lääkitystä, ja muuta ei kai diagnoosista oikein hyödy? Ymmärtääkseni kuitenkin koko diagnoosi prosessi on pitkä ja uuvuttava, enkä tiedä jaksaisinko sitä ylipäätään käydä läpi.

EDIT: Kiitos kaikille vastanneille, olen häkeltynyt vastausten määrästä! Jatkan kommenttien lukemista, mutta tässä vaiheessa on selvää, että masennuksen takia tuskin asiaa ainakaan tässä vaiheessa lähdettäisiin tutkimaan. Mutta ilman diagnoosiakin voin toki lähteä kokeilemaan erilaisia juttuja omaan arkeen, jotka helpottaisi toiminnanohjausta ja rauhoittaisi ajatuksia.

Sellainen tärkeä tieto jäi myös välistä, että olen 30v yksinyrittäjä, joten en ole opiskeluterveydenhuollon tai työterveyden piirissä.